Vastaanpuhuja

Arhinmäestä Stubbiin: Rap-musiikin hyvyydestä huonoudesta

Viime aikoina rap-musiikki on alkanut soida iskelmäkanavilla ja iskelmälaulajat, poliitikot sekä rokkarit ovat ottaneet kantaa. Kaiken keskellä seisoo artisti nimeltä Cheek. 

Arhinmäki totesi, että Cheek on kuraa. Stubb taas taisi todeta, että hyvää on. Kommentoijiin ovat liittyneet Temonen, Kela, Röyhkä, Kansa.

Minustakin Cheekin amerikkalaisesta bling bling rapistä suoraan imaistut teemat ja väkinäisellä roolipeli on aika keskinkertaista. Ei siinä, että hän olisi siinä yksin. Hip Hop kulttuuriin sinäänsä pohjimmiltaan kuuluu vahva kuulumisen. Juuriensa tunteminen. Kuitenkin, uusinta Cheekin levyä kuunneltuani, täytyy myöntää, että muutosta parempaan suuntaan on tapahtunut. Artisti näyttäisi kasvavan. 

Silti jotenkin oudoksun sitä, miten Cheekkiä kommentoivat ihmiset vaikuttavat olevan hyvin tietämättömiä Rap-musiikin saralla; Pitivät he Cheekistä tai eivät, aivan kuin se kaikki olisi sitä samaa. Jumputtava biitti ja yksinkertaisia riimejä joissa kehutaan itseä ja haukutaan muita.

Minusta Suomenkielinen rap-musiikki on hyvin alkutekijöissään ja siksi lähinnä pelkkää imitaatiota ja parodiaa - tosissaan tehtynäkin.

Myönnän, en ole nykyräpistä kovinkaan hyvin perillä, vaan olen enemmän jämähtänyt 90-luvulle, gansta, horror- ja hardcoreen. Mitä brutaalimpi, epäkorrektimpi ja paskaisempi kuva riimeillä maalaillaan, sitä enemmän allekirjoittaneeseen iskee se. Ei siis ihme, että on vaikea löytää pop-musiikista mitään sisältöä.

Mutta lahjakkuuden luulen tunnistavani genrestä huolimatta. Se on sitä kun suu loksahtaa auki kuin vaikkapa Eino Leinoa lukiessa: "Miten se tuon tekee?".

No, kuinka ollakaan, tämä kirjoitus sai alkunsa siitä, kun törmäsin faktaan, että Eminem on tehnyt uuden levyn. Hänenkään musiikkinsa tai sen teemat (2000-luvun alkua lukuunottamatta) ei oikein iske. Mutta kun kuuntelee miten monimutkaisia lyriikoita hän tekee ja miten monenlaista ilmaisua tulee, ei yhtään ihmetytä, miksi häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista rap-artisteista. Lahjoja ei voi mitenkään kiistää, niin ilmeiset ne ovat. 

 

Pari videota:

http://www.youtube.com/watch?v=XbGs_qK2PQA

http://www.youtube.com/watch?v=U3cKgg0fiRI

 

Pointti on se, että kyse viimeaikaisessa keskustelussa ei pitäisi olla siitä on rap hyvää vai ei. Voimme alkaa tarkastella, montako kapppaletta Tapani Kansa on sanoittanut ja sovittanut itse ja miten laaja hänen tulkintaskaalansa tai äänialansa on. Voimme pohtia Röyhkän laulajantaitoja, Temosen näkemystä siitä, mikä musiikissa on tärkeää. Voimme arvailla Arhinmäen motiiveja tai Stubbin pyrkimyksiä.

Lopulta edessämme on kuitenkin se, että riimittely ja kilpalaulanta ovat monituhatvuotisia tuttuja ja toisistaan erillisissä kulttuureissa. Ne ovat yleisinhimillisiä asioita, kuten musiikki ylipäätään on. Ne ovat toimineet tapoina osoittaa älyllistä paremmuutta ilman väkivaltaan (vaikkakin mm. Eskimojen kilpalaulannoissa tuppasi tulemaan ruumiita jälkeenpäin.). Nykymaailman parhaat riimittelijät näyttävät koomisilta menneiden aikojen kirjoituskyvyttömien perinnetiedon välittäjien rinnalla.

Kyvyiltään keskinkertaisimmat, he taas pärjäävät karismalla, koristeilla tai rahalla. Sormi ei osoita Cheekiä, vaan ihmisiä, jotka ostavat stadionin kaksi kertaa täyteen. Ei sen ymmärtämiseen tarvita neroa. Tarvisee surffata vaikka Henry Laasasen blogiin tai kysyä joltain sosiologilta tai sosiaalipsykologilta: 

Menestys tai menestyksen esittäminen vetoaa ihmisiin. Ihmiset haluavat samaistua ideaan menestyksestä. Ilmiöön ja kiiltokuvaan. Ja sen Tiihonen on hokannut ja siitä fyrkat käärinyt. Hatunnosto siitä. Ei siihen kuka tahansa pysty, vaikka yrittäisi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Varsin hyvä analyysi.

Eminemistä: En ole hirveän hyvin kuunnellut mitä hän itse asiassa räpättää, mutta se, miten hän sen tekee on minunkin korvissani kiinnostavinta, mitä räpissä on koskaan tapahtunut. Slim Shadyllä on niin intensiivinen ja kiihkeä tunnetila, ettei kellään. Edes Cheekillä;)

Silloin kun Eminem teki Rihannan kanssa Love the Way Yo Lie´n, mua alkoi kiinnostaa olisiko tehtävissä VIELÄ intohimoisempi kappale, semmoinen jossa pariskunta repisi toisensa vähintään henkisesti aivan palasiksi. Sen ei varmaan olis syytä räppi olla, ettei joudu Eminemin kanssa viivalle...

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Juu, draamankaarta tai huumoriakaan huumoria ei kyseisen herran biiseistä puutu kyllä.

Love the Way You Lie kuulostaa Eminemin ja moninkertaisen ex-vaimonsa suhdeselvittelyltä, josta on tullut biisiä jos jonkinlaista. Mustuudessaan hilpein ehdottomasti on: http://youtu.be/vrv_bgZy_hw

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Cheek tekee suureen yleisöön vetoavaa iskelmäräppiä ja se vetoaakin niin, että stadion täyttyy ensi vuonna kahteen otteeseen. Hatunnosto siitä. http://yle.fi/uutiset/cheekin_toinenkin_stadionkon...

Kyllä Suomessa tehdään erittäin hyvää räppiä. Vanha kunnon Fintelligens toimii aina ja niin myös esimerkiksi Paleface ja Ezkimo. Uudemmista tuttavuuksista Musta Barbaari on kekseliäs äijä. Myös Sini Sabotage on tiukalla asenteella varustettu räppärihahmo.

Tässä Ezkimon (feat. Esa Pakarinen) Tytöt Moi. Humoristista loistokamaa viime vuosikymmeneltä.

http://www.youtube.com/watch?v=jKi2bcofb8g

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Ja tietysi myös Uniikin Pätkätöis on laatumusaa inhmillisellä viestillä (videolla myös Zysse:))

http://www.youtube.com/watch?v=5APlY6tnQCs

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Ezkimo oli ehdottomasti erittäin lahjakas riimittelijä, Skandaali ja Paleface myös. Musta Barbaari on toistaiseksi yhden biisin ihme, mutta jos on sattunut kuuntelemaan 90-luvun west coast gangsta rappia, niin sen vaan tajuaa miten nerokkaasti se biisi on tehty ja sen lisäksi siinä aika vapaasti potkitaan ja trollataan suomalaista maahamuuttokeskustelua ja sama linja näyttäisi jatkuvan noissa "Prinssi Jusufin" kanssa tehdyissä videoissa.

Muuten menee aika ohi nuo mainitsemasi. Fintelligenssiä en ole oikein ikinä tajunnut ja Sini Sabotagea taas on "sitä samaa".

Asaa ei voi olla kuuntelematta. Julma Henri, PL2000 ja Nygårdin vanhempi matsku.

Suomirapilla on vielä matkaa siihen, missä joku suomirock tai suomimetalli on. Hyvin paljon kopioimista aidon luovuuden sijaan, mutta jonkun se on luotava se pohja. Sen jälkeen imitoinnin sijaan ehkä aletaan ammentaa sieltä juurilta ja pumpataan niihin uutta eloa sitä kautta.

Lohdutuksena se, että myös pohjoisamerikkalainen rap-musiikki on nykyään
enimmäkseen aikamoista kuraa. Ennen se oli kovien jätkien hymytöntä runttausta, nyt se on pahimmillaan kaikilla mahdollisilla tavoilla typeröityä rumpukomppia. Tosin lupaavia nuoria tyyppejä on. Mm. Kendric Lamarr kuohautti koko rinkirunkkaavaa poppariporukkaa toteamalla, että kaikki ovat vapaata riistaa.

Mutta edelleen porukka jaksaa pitää perinteistä kiinni, mikä on sympaattista:

http://www.youtube.com/watch?v=HWzYIpUZCk8

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

En räpistä paljoa ymmärrä kun en sitä kuuntele. Se lienee melodiatonta musiikkia, joissa usein on väärin soinnutetut riimit.

Arvostan, josta nyt tuosta jotain arvostan, niin sekasanojen muistaminen nopeassa tahdissa. Pekka ja Pätkän Justiina tosin osasi saman homman aikoja sitten... Paremmin.

Räppi on jenkeistä, ilmeisesti mustien kautta levinnyt karjalan maillekin.
Se on musiikin genreistä kehnoin, ja osoittanee yleisen musiikkitajun heikkentymistä. Se kuvaa myöskin yhteiskunnallisen rappion lisääntymisestä... Politiikka, perhearvot ja kaikki muukin on osoitus rappeutumisesta josta räppimusiikki oire musiikkin kentällä.

Jokaisen taiteen alalla on aina parhaansa, niin räpilläkin... Valitettavasti... Se on heijastusta jostain.
Pari stadionnillista menossa kokemaan tuollaista. On se merkki jostain.

Taisto Merilä

”Se on musiikin genreistä kehnoin, ja osoittanee yleisen musiikkitajun heikkentymistä."

Jalostaisin tuota ajatusta silleen, että mihin tahansa genreen jumittaminen on omiaan heikentämään musiikkitajua.

Erkki Penttinen

Hölmöläisiä on aina mitattu stadioneittain ja toreittain kuten saksassa Hitlerin aikaan.Lestadiolaisia tulisi varmaan kolme stadiontäyteistä vaikka samalle illalle ja joka toinen viikko jota tämä Cheek ei saa kasaan.
Eri alan hölmöjä riittää joka maassa sillä Roman Shulz on sanonut että 97 %
maailman kansoista on täysiä idiootteja joka sanonta pitänee paikkansa.
Ei tarvitse kuin katsoa täpötäysiä jalkapallo stadioneita.
Englannissa ja muissa vieläkin sivistymättömimmissä maissa ei tarvita kuin heittää nahanpaloista kasattu potkupalloksi nimetty esine kentälle ja parikymmentä mielenvikaista juoksemaan sen perään niin kansa on sodan partaalla jos jonkun muun maan pölvästit saavat sen potkittua heinäladon kokoiseen aukkoon useammin kuin he.Kyllä näitä pölvästejä löytyy suomestakin joita mainitunlainen räp musiikki saa parin stadionin verran
kasaan vaikka musiikistahan ei terveellä järjellä voitane puhua kun räp on kysymyksessä.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Cheek vetoaa suureen yleisöön, jäähalli- ja stadionkonserttien loppuunmyynti osoittaa sen. Menestys tekee artistista suuren. Ei välttämättä hyvää.
Kotimainen rapmusiikki on muutenkin hypessä, Uniikki, JVG ja Cheek olkoon tästä esimerkkinä. Kolmikosta parhaiten menestyy Cheek, jonka julkisissa luonnehdinnoissa Arhinmäki osui mielestäni parhaiten. Cheekin musiikki, varsinkin sen lyriikka, on äärimmäisen alkeellista: kahden tavun loppusoinnut kuulostavat lähinnä kolmasluokkalaisen tuotoksilta.

Silti olet oikeassa: biisien yksinkertaisuudesta huolimatta Cheek on onnistunut ja saanut kymmenettuhannet ihmiset ja kaikki radiokanavat uskomaan, että biisit ovat kuuntelemisen arvoisia. Se on jo sellaisenaan hatunnoston paikka.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Onnistuminen, ja ilmiöt, mistä onnistuminen johtuu on aina yhteiskuntatutkimisen paikka.

Varas, rosvo, epärehellinen, vankilakundi, vankilakarkuri Volvo Markkanenkin lopulta onnistui...

Mutta, vasta kun hänestä rosvoilujensa myötä tuli julkinen henkilö, ja jotkut median edustajat vetivät hänet ruutuun ja lehtien sivuille selittelemään menneisyytttään omaa hyvyyttä korostamalla.

Hän oli älykäs rosvoilussaan, mutta myös "pestessään" maineettaan kiltiksi.

Onnistuminen ei ole läheskään aina hyvästä lähtevää. Usein puhtaasta paskasta kasvavaa.

Sama oli Arto Nybergin ohjelma Helvetin Enkeleistä. Itse nekin ovat ONNISTUNEET maineensa kasvattamisessa.
http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/dokumentit/arto-nyb...

Sitten nämä Nybergin romantisoimat enkelit pahoinpitelivät naisen Turussa. Viisi nahkaliivimiestä vastaan yksi nainen.
http://m.iltalehti.fi/uutiset/2013122117863187_uu....

Tämän tarkoituksena on tuoda esiin "onnistumisten" moninainen kirjo.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Itse jos jostain pidän räpätyksessä on sanoitukset
Sen takia en oikein pidä siitä tosi nopeasta tykityksestä
Joko aivot (nuo vanhat kunnon) ei pysy mukana tai sitten se menee jo niin nopeaksi että menee puuroksia ainakin minun korvissani
(Sinällään huono tekosyy kun kuuntelen nopeaa metallia kuitenkin)

Cheek sen sijaan
No minä en kyllä vanhana äijänä tietenkään edes kuulu kohderyhmään
Eihän siellä ole sanoituksissa mitään joka osuisi käpyyn
Jos joku pitää niin pitää ja hyvä niin

Kunnioitan kyllä paljon jokaista artistia joka onnistuu noin hyvin