*

Vastaanpuhuja

Tässä

Kämppä on hiljainen. Istun näyttöjeni edessä ja katson lyhyttä viestiä ja linkkiä, joka minulle on jätetty ennen lähtöä. Olisin sanaton, jos tässä olisi joku, jolle sanoa jotain.

Elämä on niin epämääräistä. Hyvä muuttuu joskus pahaksi. Paha muuttuu joskus hyväksi. Lapioidessasi multaa pahan haudalle, menetät myös hyvän. Vahvuudet ovat kuin merkkejä heikkouden olemassaolosta siinä missä heikkoudet huutavat vahvuutta esille. Pimeässä se pienikin valo on merkittävä ja auringonpaisteessa hetki varjossa voi olla tärkeä.

Kun aika kuluu, sitä epämääräisemmäksi kaikki käy. Aina kun luulet ymmärtäväsi yhden asian, sen takaa aukeaa silmänkantamattomiin uusia, jotka haastavat palasia menneestä. Joskus niitä isojakin.

Tiedän suurinpiirtein ne asiat, joissa olen erittäin hyvä. Ne ovat enimmäkseen asioita, joilla ei ole juurikaan käyttöä elämässä. Lyhytikäisen ihmisen ominaisuuksia. Kun sen käsittää ja näkee, miten se kulkee sukupolvelta toiselle ja miten se nivoutuu kuten yö nivoutuu päivään tai vuodenajat toisiinsa, näkee helposti pelkän umpikujan. Mutta mitään umpikujaa ei ole. Aina on joku tie. Aina voi tehdä jotain. Lopputuloksen ei tarvitse olla varma tai voitokas, se on epäolennaista. Itsensä kunnioittaminen ihmisenä ja elävänä olentona toteutuu etsimällä ja tekemällä käyttäen välineinä niitä asioita joita saanut. Käyttämättöminä ne ovat yhtä tyhjän kanssa. Patentteja ei tarvita, vaikka useat niin haluaisivat ajatella kaipuussaan turvallisuuteen.

Nykyään on tarjolla tietoa ja näennäisesti syvällisiäkin näkemyksiä ihmisyydestä ja elämästä, mutta halu kehittyä ihmisenä löytyy aina itsestä. Tieto ja näkemykset voivat olla pakopaikkoja. Tekosyitä jatkaa samaa rataa. Nimiä, jotka ottaa omikseen. Hyväksymisestä tai ymmärryksestä on tullut synonyymi muutoshaluttomuudelle. Maailma täyttyy ihmisiä, jotka rakastavat palavasti hirviötä, joka syö heidät elävältä ja jotka kiertävät hulluuteen saakka samaa rinkiä kuin eläin häkissä. Jotkut jopa ajattelevat sen tekevän heistä eriltyisiä tai kärsimyksestään jalompaa.

Sitä saattaa lakata näkemästä ne asiat, joissa on riittävän hyvä. Ei ymmärrä sitä, että elämä rakentuu paljolti pienistä hetkistä ja eleistä, jotka on helppo unohtaa. Valinnat eivät olekaan suuria. Arvokkaiden asioiden eteen ei useinkaan tarvitse rikkoa luitaan, sietää pelkoa tai vuotaa verta. Tarvitsee vain olla läsnä. Olla tarvittaessa hiljaa ja varma. Pitää sanotut sanat. Pyrkiä tekemään ensiksi peloistaan huolimatta sen, minkä pystyy ja puhua sitten. Löytää kyky hymyillä vaikeissakin paikoissa.

Sitten sitä ehkä löytää itsensä jonain kohta pimevänä iltana tajuamasta sen, miten paljon tärkeämpää se kaikki on. Tajuaa miten paljon se on, että edes yksi ihminen näkee sinut niin arpinesi kuin mahdollisuuksinesikin.

Silloin hyvin helposti ymmärtää, että tässä maailmassa on hyvin harvoja asioita, jotka estäisivät olemasta tässä vielä huomenna.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Taisto Merilä
Käyttäjän albertahti kuva
Alb A

Kylläpä heitit Danten Infernoa kirjoituksellasi.
Paljon on kuitenkin kokijan katseessa, mitä olet, sitä koet.

Vaik' moni asia meneekin V# omasta mielestä, jää maailma sellaiseksi kuin se on. Minä koen elämän, itssnikin, puutteellisuuksistaan -ni, huolimatta kauniina ja jatkossakin valitsen joko rakentavan, tai valittavan asenteen.

Kitisevä portti kaipaa vähän rasvaa, sit se fudaa taas!

Helppo valittaa jos ongenkoukussa ei ole matoa. Hae mato ja toteuta toiveesi. Sitä paitsi silakkaa saa ihan kiiltävillä koukuilla, ilman syöttiä. Vali-vali ihan turhaa voimain haaskausta, astuu elämänsä polkua rakentavin mielin, ei tarvi kärvistellä.

Käsissä tulukset ja tappuraa - mises itkee nuotion puutetta.

Kirjoitukses oli aiheesta, mutta toivon sulle vähän enemmän voimia katsoa taivaanrantaan, kuinka Kaunis onkaan maa!

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

En minä sanonut, ettei se kaunis ole. Sen ei tarvitse olla turvallinen, kulmaton, hampaaton ja valmis ollakseen kaunis. Ihan varmasti se viimeinenkin auringonlasku on kaunis. Luultavasti kauniimpi kuin kaikki muut.

Käyttäjän Naama kuva
Anne Pylkkönen

Tässä. Läsnä.
Kaksi hirvittävän tärkeää sanaa.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset